Tekstin alkuun
Etusivu - Pekkala
Tilan väki

Tilalla hääräilee neljä toinen toistaan vilkkaampaa ja touhukkaampaa ihmistä. Joten ei ole ihme, jos välillä päät tai kyynerpäät kolisevat yhteen!

Isäntänä saapastelee joka paikkaan yhtä aikaa ehtivä Jarkko ja emäntänä heiluu lähes yhtä vauhdikas, tuittupäinen Kati. Meitä yhdistää eläinrakkaus, joka on molemmilla syttynyt jo lapsuudessa ja jatkunut, sekä kasvanut läpi elämän. Näin ollen eläinten hoitaminen ja kaikki muukin puuhastelu yhdessä sujuu helposti, sillä kun ajattelumaailma kulkee lähes käsikädessä, niin silloin ei tarvitse kuin katsahtaa toiseen, niin melkein tietää mitä milloinkin pitää tehdä!

Jarkolta löytyy suuri innostus erilaisiin lintuihin ja erirotuisia kanojakin löytyy jo melko liuta. Lisäksi löytyy eri lintulajeja ja näin ollen kantapään kautta opiskellut ja käytännössä hyväksi havaitut konstit eri lintujen kanssa töitä tehdessä niin arkiaskareissa, kuin ongelmatilanteissa alkavat olla vankkaa ammattitaitoa. 

Katin eläinrakkaus on aikanaan roihahtanut ilmiliekkeihin tallilla hevosia hoidellessa ja sydäntä lähellä ovat tällä hetkellä vuohet ja poni, sekä pikku jyrsijät. Ja tottahan toki linnutkin vievät suuren osan mielenkiinnosta ja niille kaiken maailman virittelyt ovat mukavaa näkertelyä eläintenhoidon lomassa.

 

  Joskus jää aikaa myös tuumailuun...
  Aidantekoa Jokelle.
  Pukkikarsinan kimpussa.
  Liinaharjat...
  Keskustelua poffun kanssa.
  Mussukat kainalossa.

Pikkuväkeä sitten edustaakin kaksi vallatonta pikkumiestä, jotka tasan varmasti pitävät huolen, että kellään ei ole tylsää ja että ihmettelemistä riittää. Pojista vanhempi, Oskari ehtii koulun jälkeen puuhammaan läksyjen lisäksi navetalla yhtä jos toista ja virittelemään enemmän ja vähemmän vaarallisia virityksiään pikkuveikan iloksi. Nuorempi, eli Arttu jaksaa sinnikkäästi pitää puoliaan isoveikan vierellä pörrätessään ja välillä ilmoille kajahtaakin armoton karjaisu, kun pikkuveikka kertoo mitä mieltä on jostakin asiasta. Yleensä Arttu on se, joka tekee, kun isoveikka yllyttää ja välillä ollaankin niin kiipelissä, että aikuisia on pyydettävä apuun :)


Kaiken vauhdikkaan pikkueemelien hääräilyn lisäksi molemmat pojat osallistuvat joka päivä innolla eläinten hoitoon keräilemällä vaikka munia tai sulkia, seurustelemalla eläinten kanssa, vaihtamalla kanojen pikku vesiämpäreitä tai kuoputtamalla kieli keskellä suuta ponin kavioita. Ponikyyti koulusta kotiin on myös suosittua puuhaa ja Oskari saa aina ohjastaa ponin viimeisen kotitien pätkän ihan itse kotiportille asti!

Tällä porukalla hoitelemme siis Pekkalan kaikki eläimet tyytyväisiksi ihan joka ikinen päivä ja sen päälle koitamme pitää myös toisistamme hyvää huolta!

  Yhteinen kieli?
  IP-kerhon tiloja väsäilemässä :))
  Paaaaljon onneeeaaa vaaan, Alli!
  Munankeruu on välillä totista puuhaa, ettei kanat nappaa saalista.

Ylös.

Kirjaudu muokkaustilaan