Kääpiövuohien kasvatus
Meillä kasvatetaan pienimuotisesti kääpiövuohia.
Suomessa on puhtaiden kääpiövuohien kanta melkoisen pieni, ja näin ollen haluammekin olla mukana pitämässä tätä mainiosti lemmikkivuoheksi sopivaa rotua yllä.
Meidän pukkimme sukujuuret vanhempiensa puolelta ovat ruotsista, ja kutuissammekin löytyy eri sukulinjoja. Näin ollen jälkeläiset tuovat hyvin uutta verta suomen kääpiökilikantaan.
Meillä syntyy satunnaisesti kilejä keväisin, ja uusiin koteihin niitä luovutetaan vasta vieroitusikäisinä, ja pukkikilit kastroituina.
Kilille on mukavaa, että se saa ensimmäiset elinkuukautensa olla turvallisesti emonsa, sekä sisarustensa kanssa. Näin siitä kasvaa terve, voimakas, ja utelias yksilö. Ja jos samassa laumassa on muitakin kilejä kavereina, niin aina vaan parempi. Siinä oppii vuohien sosiaaliset taidot ihan luonnostaa, kun isommassa kiliporukassa viipotetaan, ja toisten kuttujenkin opetusta saadaan.
Kilejen kanssa on hyvä seurustella ihan sen ensi hetkistä lähtien, jolloin kilit tottuvat aivan luonnollisesti ihmisen läsnäoloon, sekä käsittelyyn. Kesy kili on paljon mukavampi tuttavuus, kun arempi yksilö. Itse asiassa ihmisen läheisyyteen tottunut kili hypähtää muitta mutkitta myös oudomman ihmisen syliin, tai kiipeilee pian selän päällä!
Kaikki sosiaalinen touhu omassa vuohilaumassa, ihmisten kera, on jokaiselle kilille mainota opetusta sen tulevaan aikuiselämään uudessa kodissaan.
Meiltä ei koskaan lähde maailmalle yksinään elävää kiliä!
Kilille on oltava oma lajikumppani joko valmiina odottamassa, tai
sitten meiltä muuttaa myös toinen kili kaveriksi. Kaksin aina kaunihimpi, ja kolmin onnellisin.
Kilit syntyvät meillä keväisin, ja luovutusikäisiä ne ovat loppukesästä.
