Viiriäinen
Jos haluaa syödä omia, maukkaita munia, sekä nauttia lintuparven puuhailusta, niin viiriäinen on vaivattomin tapa tutustua tähän.
Vaivattomin tapa pitää viiriäisiä on rakentaa niille jo olemassa olevaan kanalaan oma häkki seinälle, tai oma tila, aviaario.
Toiset rakentavat viiriäisille tilat myös ihan sisälle asuntoon, mutta lintujen ollessa pölyisiä eläimiä, on hyvä muistaa myös niiden allergisoiva vaikutus.
Kaikkinensa viiriäinen on vaivaton, ja helppo lintu pitää lemikkinä. Jos porukassa ei ole "kiroilevaa" koirasta, on niiden ääntely melkoisen pientä, ja miellyttävää. Koiras intoutuu välillä nimittäin kiekaisemaan hyvinkin korkealla äänellä sarjan teräviä päräyksiä.
Viiriäinen on kooltaan n.16-18cm pitkä, ja luonteeltaan ujo, mutta kesyyntyessä kuitenkin rauhallinen.
Se on sopivan pieni, ja vaatimaton lintu aloittaa lintuharrastus, ja saada munia, tai vaikkapa "herrojen herkkua", eli viiriäispaistia, jos oikein niitä innostuu kasvattamaan.
Jos on mahdollisuus rakentaa, niin kaikista kätevin asumus viiriäisille on kanalan seinälle sijoitettu häkki. Tällaisessa häkissä viriäiset kesyyntyvät helpoimmin, kun hoitajasta näkyvät vain kädet ja ylävartalo. Hoitokorkeus on sopiva, ja munien keruu käy kätevästi ilman, että tarvitsee pelätä tallovansa niitä jalkoihinsa.
Viiriäiset munivat nimittäin minne sattuu, ja näin ollen munien keruu onkin välillä, kuin pääsiäismunia etsisi!
Seinälle sijoitetussa häkissäkin on hyvä olla korkeuttaa sen verran, etteivät nämä eloisat pikku pyrähtelijät taita niskaansa pompahtaessaan lentoon. Ja mitä tilavampi häkki viiriäisille on tarjota, sen onnellisempia ne ovat. Kunhan vaan muistaa, että ne ovat pääasiassa metsän pohjassa viihtyviä piipertäjiä, ja näin ollen niille on hyvä olla tarjolla suojakoloja, sekä oksia ym. luonnollista suojaa.
Ravintonsakin puolesta viiriäinen on helppohoitoinen. Sille löytää valmiina viiriäisille sopivaa siemenseosta, johon kannattaa sekoittaa joukkoon kanoille tarkoitettua munitusrehua. Tämän lisäksi tarjolla pitää olla kalkkirouhetta, sekä raikasta vettä.
Viiriäiset rakastavat nokkia kaikenlaista tuoretta, mm. porkkanaa, omenaa, salaattia ja kesällä luonnon vihreää. Myös jauhomadot ovat niiden suurta herkkua!
Ruoka ja vesi on parasta tarjota tipujen ruokinta-automaateista, niin ruoan hukkaprosentti pysyy pinenä, ja vesi puhtaana.
Meillä itsellämme ruokinta-automaatti roikkuu oksasta, ja vesiautomaatti on sijoitettu tiiliskiven päälle, jolloin se on sopivalla korkeudella siemailla vettä.
Pohjamateriaalina häkissä käytämme itse sekä kutterinpurua, turvetta, että puuhaketta. Tämän lisäksi viiriäisille on hyvä tarjota ainakin pari kertaa viikossa mahdollisuus hiekkakylpyihin. Helpoin ja kätevin tapa on laittaa häkkiin pesuvati, jossa on hiekkapuhallushiekkaa.
Viiriäinen nauttii, kun sillä on tilaa viipottaa, sekä koloja ja puskia vetäytyä munimaan, tai levähtämään. Tilava, ja suojaisa ulkohäkki on kesäaikaan oiva tapa tarjota viiriäisille luonnonmukaiset olot. Sinne on helppo rakennella ja viritellä kaikkea kivaa luonnon materiaalista, ja tarjota hiekkapohja kuopsutteluun.
Viiriäisten maukkaat munat ovat luku sinänsä!
Kun niitä kerran pääsee maistamaan, niin niitä tekee helposti mieli lisää.
Suhteessa kookas keltuainen saa munasta maukaan, ja sopivasti keitettynä munan koostumus pysyy pehmeänä, ja maku vain korostuu. Sopivin keittoaika on kiehuvassa vedessä kolme minuuttia, jonka jälkeen munista kaadetaan heti vesi pois, annetaan kuorien pinta kuivahtaa, ja sitten munat "säikäytetään" kylmällä vedellä.
Kuorinta sujuu joutuisammin niin, että muna kopautetaan pöytää vasten, kieritetään sitä pöydän pintaa vasten painaen, ja tämän jälkeen kuori lähtee ikään kuin nauhana irtoamaan.
Samalla tavalla sitä ei kannata alkaa pipertämään, kuin kananmunia kuorittaessa.
Viisi viriäisen munaa vastaa yhtä kananmunaa, ja ne ovat erittäin terveellisiä, sisältäen enemmän kaliumia, rautaa, sekä B-vitamiinia, kuin kananmunat. Niissä on myös vähemmän kolesterolia.
Viiriäisen munat sopivat myös allergikoille.
Nämä pikkuruiset herkkumunat ovatkin siis oikea terveyspommi!
Viiriäisen lisääntyminen vankeudessa tapahtuu hautomakoneella, sillä linnut itse eivät enää haudo munia tipuksi asti.
Haudonta-aika on 16-18vrk. ja hautomakoneen säätöjen kanssa on hyvä olla tarkkana. Myös pikkuriikkisten tipujen kuoriuduttua on heti oltava lämin ja vedoton tila, mihin ne siirretään koneesta kuivahdettuaan. Ruoaksi tipuille on aivan alussa hyvä siivilöidä kanojen kaupan tipunrehusta irtoavaa pienempää, jauhomaista seosta. Tämän lisäksi keitetty muna mössöttynä on oiva lisä. Vesi kannattaa tarjota kanatipujen pienimmästä juoma-automaatista, jonka kaukaloon laittaa vielä kiviä ettei pikkuruiset tiput pääse hukkumaan.
Pohjaksi terraarioon käy ensipäivinä talouspaperi, tai muu imukykyinen materiaali, ja tipujen hieman kasvettua voi sen päälle lisätä purua.
Tipujen venähdettyä, ja kasvatettuaan itselleen suojaavan sulkapeitteen, voi ne siirtää vakituiseen asumukseensa.
Viiriäisten sukupuolen erottaa tietenkin parhaiten siitä, kun koiras alkaa kiekumaan. Mutta jo ennen sitä hyvä mittari on sukukypsyyden saavutettua tarkastaa viiriäisen peräaukkoa puristamalla sormilla, että tuleeko sieltä vaahtoa. Koiras erittää tätä vaahtoa, mutta toki joskus koiraan juuri astuttua naaraan, voi senkin peräpäässä olla hiukan vaahtoa.
